Tapaaminen

Tapasin Panuseni. En pystynyt kysymään häneltä yhtään mitään kun hän oli siinä edessäni ihan elävänä ja livenä. Hyvä nähdä kuitenkin. Olen tuntenut huolta. Kotona revin itseäni riekaleiksi velloen kaikissa niissä kysymyksissä jotka jäivät kysymättä. Luulin että en enää itkisi tätä. Luulin että olin kasvanut kaikkien mahdollisten rakkaussuhteiden yli ja tavoittamattomiin. Luulin että olin lopullisesti koteloinut kaikki sellaiset tunteet. Erehdyin taas ja vihaan itseäni tämän takia. EN MINÄ HALUA TUNTEA ENÄÄ MITÄÄN KOSKAAN, IKINÄ.

Yritän pakottaa itseni kirjoittamaan hänelle taas. Paitsi että tällä kertaa kysymykset menevät hänen sähköpostiinsa eivätkä blogiin. En pysty jättämään tuota suhdetta taakseni jollen saa sitä käsiteltyä loppuun. Oli tulos mikä hyvänsä niin minun on pakko saada tietää. Vain siten voin saavuttaa mielenrauhan. En haluaisi kiusata häntä kyselemällä, mutta en näe muutakaan keinoa jatkaa tästä.

Spinning

Tämä on niitä päiviä kun melkein hävettää olla elossa. Tai ainakin se tuottaa jonkinasteista syyllisyydentunnetta kun niin monet ovat menehtyneet Thaimaassa sattuneessa luonnonkatastrofissa. Varsinkin hävettää surra omia asioita ja tuntea kaipausta menetettyä rakastaan kohtaan kun niin monet ovat näinä päivinä menettäneet omaisia ja jopa koko perheensä. Spinningtunnin pimeässä salissa musiikinjyskeessä itkin. Itkin menetettyä rakkautta, surua, kaipausta ja kaikkea tuskaa ja painetta mitä on päässyt kertymään sekä omista tunteista että maailman uutisista heränneistä tunteista. Kyyneleet sekoittuivat hikinoroihin ja poljin raivoisasti tuskissani kunnes ei missään enää tuntunut miltään. Tunnin jälkeen olin fyysisesti aivan poikki mutta myös henkisesti olin kuluttanut itseni lähes tajuttomaan tilaan. Jotenkin tämä toiminta on niin naurettavan raadollista.

Joulumelankolia

Joulu on pysähdys jolloin on valitettavasti aikaa hengähtää ja on vaikea estää kipeitä ajatuksia. Melankoliset tunteeni tuskin tulevat joulusta mutta ehkä ilmassa leijuva juhlavalmistelujen tunnelma vaikuttaa jossain määrin. Tiedostan että vuosi on kohta lopuillaan ja se vaikuttaa tunteisiini. Tämä vuosi on ollut monella tavoin erittäin rankka. Haluaisin käpertyä talviunille ja herätä vasta sitten kun tietäisin että vastoinkäymisten ja pienten jatkuvien harmien jatkumo olisi päättynyt.

Paitsiossa

Oli aika lopettaa kirjeiden kirjoittaminen Panulle. Se ei merkitse sitä että minulla ei enää olisi tunteita häntä kohtaan. Hän vaikeni minut puolikuoliaaksi. Minulla on edelleen paljon kysymyksiä joihin haluaisin saada vastauksia ja selvennyksiä. Ne vaivaavat minua varmaan loppuikäni jos en saa niihin vastauksia.

Nyt minulla on tyhjä olo. Tunteet suhteessa Panuun, siis siihen mitä joskus välillämme oli, on pakattu pieneen lukittuun lokeroon taka-alalle. Mitään muuta tai uutta ei ole tullut tilalle, eikä voikaan tulla koska se tila minkä nuo tunteet jättivät ei ole täytettävissä millään muulla. Minusta tuntuu kuin minulta olisi amputoitu raaja jota kannan selkärepussa enkä sitä voi käyttää vaikka se on mukanani koko ajan, enkä tilalle voi ottaa proteesiakaan niin kauan kun tuo alkuperäinen painaa harteitani.

Kiireitä töissä ja kotona. Lasten joulujuhlat ja kaikenlaista mikä liittyy vuoden loppuun. Toimin kuin robotti. En tunne juuri mitään kun olen päättänyt olla tuntematta. Todennäköisesti en herätä muissakaan paljoa tunteita, korkeintaan touhuamisellani lievää ärsytystä työkavereissani. Tunne-elämäni on tällä hetkellä paitsiossa, ja toisaalta suuri arvoitus. Itsellenikin. En tiedä mihin päin olen kulkemassa enkä edes osaa pelätä mitään.

Teit minuun lähtemättömän vaikutuksen

En tiedä miten tämän sinulle sanoisin, olen ikäänkuin jättämässä hyvästejä. En täysin, mutta jotenkin ratkaisevasti kuitenkin. Nyt tuntuu vain siltä. Ja kun minä sanon että tuntuu, joku taas huokaa syvään ja ajattelee että voi ei ja joko taas. Itse kuitenkin luotan tunteeseen ja intuitioon, halveksikoot muut sitä miten paljon tahansa.

Voin kai sanoa että loukkaannuin vakavasti, mutta jäin henkiin kun sinä minut jätit. Minkälainen vammaisuuden aste tästä jää, sitä en tiedä. Mitään ennustetta ei ole. Oikealla kuntoutuksella saatan ehkä kyetä vielä lähes normaaliin (tunne)elämään joskus. Ehkä ja mahdollisesti ja jos kaikki menee hyvin. Surua ja kaipuuta kannan mukanani varmaan aina. Siltä ainakin tuntuu enkä voi kuvitella muuta.

Koko tämä prosessi on muuttanut minua. Sitä kai kutsutaan kasvamiseksi. Olen nyt toinen kuin silloin kun tavattiin mutta myös toinen kuin silloin kun luotani lähdit. Jos haluat tutustua minuun joskus uudelleen tulet sen huomaamaan. Miten Sinä olet muuttunut?

En tiedä miten kauan sinulle vielä haluan kirjoittaa. Olet minulle edelleen tärkeä, mutta menneisyyttä. Blogini tavoite on täyttynyt. Kirjeet sinulle Panuseni auttoivat minua jaksamaan silloinkin kun oli vaikeinta. Jätän kirjemuodon ja siirryn eteenpäin. Jatkan kirjoittamalla päiväkirjaa. En jaksa sinua puhutella kun sinä et minulle vastaa.

mesesi

Viimeisiä viestejä?

Panu rakas,
Minun tekee mieli kirjoittaa sinulle ja allekirjoittaa viestini sanoin ”ikuisesti sinun mesesi”. Näin on, osa minua on sinun nyt ja aina eikä se siitä muutu tai poistu tekipä mitä tahansa. Se on vain hyväksyttävä ja sen kanssa minun on elettävä. En pysty enkä edes halua yrittää työstää tuota pois. En kadu mitään. Nyt minun on vain yritettävä löytää tälle se oma paikka repussa jota kannan mukanani ja opittava elämään tämän kanssa. Tämä olisi helpompaa jos olisit auttanut minua hieman. Kaipaan edelleen vastauksiasi moniin kysymyksiin. Ajattelin, että jos olisimme voineet keskustella kaikesta loppuun asti ehkä syyllisyyden taakka jota myös kannan mukanani ei olisi niin raskas.
Rakkaus on itsessään kevyt kantamus, raskaan siitä tekee siihen liittyvät muut tunteet.

ikuisesti sinun
mesesi

Kyynisyys tuli kylään

Panuseni,
Minulla on intensiivinen surutyön vaihe meneillään. Yritän selvitä päivien rutiineista mutta muuten käperryn itseeni. Öisin näen sekavia unia ja päivällä on vaikea keskittyä mihinkään. En tiedä mihin tämä johtaa enkä ole varma että haluankaan tietää. Otan sinuun henkisesti etäisyyttä, mutta pelkään että samalla kadotan jotakin tärkeää itsestäni. Kyynisyys tuli käymään. Toivottavasti kuitenkin vain käymään ettei jäädäkseen. Kyynisyys ei ole minun lajini.

mesi